Automatka sujui mukavasti työkaverin ja hänen kaverinsa kanssa kuunnellen näiden vanhojen partojen kokemuksia eri kilpailuista.
Stadikalla sitten numeron haut ja kiireen vilkkaa seppolaisten get together paikalle.
Suurin osa olikin "uusia" tuttavuuksia.
Juoksu lähti hieman tahmeesti liikkeelle Joken moikkasin jossain parin kilsan kohdalla ja totesimme että saattaapi tuo tahmeus johtua tankkauksesta ja näin varmaan olikin.
Matkassa oli oma juomapullo (ei konjakkia) johon olin lisännyt tl. suolaa.
Hieman liian väkevä liuos sai aikaan etovan olon, mutta onnistuin pitämään kamat sisällä. Pullo tosin sai kyytiä vitosen kieppeillä ja seuraavat huollot meni pelkällä vedellä, siittä olo hieman parani ja pian sainkin pakkopullan omaiset ekat kymmenen kilsaa plakkariin.
Kympissä kävi niinkuin pitkillälenkeillä yleensä, eli sykkeet putosivat alun 173 paukkeesta 168 kieppeille.
Vauhti tavoitteen mukaista 4.50 ja kaikki OK.
Mukavasti tuo juoksu kulkikin vähän yli puolenvälin (25km ?) jolloin jaloissa alkoi ensimmäisen kerran tuntua juoksun ilot
Tästä huolimatta vauhti pysyi hyvänä eikä hyytymistä tapahtunut, sen vuoro oli sitten 32 km.n. kohdalla.
Huolimattomuuttani missasin pari väliaikaa joista tuon olisi heti huomannut ja voinut runtata sen vauhdin uomiinsa, mutta nyt tuli suotta muutama turha vitosen kilsa
Omalla kohdalla maraton koostuu kolmesta eri nautinto hetkestä:
- Helpoista kilsoista lähdöstä 32.n kilometriin.
- Raasto kilsat tuosta 32.sta maaliin.
- Loppusuoran naurettava rypistys jonka jälkeen kaikki on ohi.
Eli nyt tultiin tuohon raastovaiheeseen, väkisin sain vauhdin nostettua takaisin 4.50 kieppeille, taisi joku km mennä 4.40 vauhtiakin.
Viimeinen kilsa "revittelyä" 4.30 ja sitten tuo loppusuoran rypistys...
Maratonportista tultaessa huusin edellä juoksevalle tytölle että vauhtia, mä tulen ohi !!! ihan tosissaan oingoin menemään mutta ohi en päässyt.
Täytyy olla tyytyväinen tulokseen, helle painoi kyllä hieman aikaa, mutta nyt voi Forssan flopilla pyyhkästä ja kääntää katseen kohti Pirkanhölkkää.
Kommentit