Viimehetken valmistelut sujui yllättävän rennosti, yleensä maralla stressaan itseäni mitä ihmeellisimmillä pikku asioilla, ehkäpä haasteen suuruus asetti nuo asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Matkaan lähdin hyvin maltillisesti, kokonaisen kierroksen ajaksi !
Sitten osittain kokemattomuuttani tempauduin muiden mukaan näennäisen helppoon vauhtiin, tuo 6.30/km vauhti olisi varmaankin ollut parempi vaihtoehto ainakin puoleenväliin asti.
Nyt siis painelin n. 6min. vauhtia ja matka taittui mukavasti.

Vähän 60km.n jälkeen etureidet antoivat aavistuksen tulevasta autuudesta, mikä sitten vyöryikin jäseniin  80km paikkeilla.
Tunnustan että tuolloin en onnistunut pitämään ajatuksia kovinkaan positiivisina, mikä myös varmasti edesauttoi henkisellä puolella tulevaa notkahdusta.
Etureisien jumahtaessa alamäet alkoivat käymään vaivalloisiksi ja lopulta juoksu tökkäsi kokonaan.
1.5 kierrosta sitten meni kävellen ja kiroillen. (itsekseni)
Metsässä kävin heittämässä kepillisen ja päätin että tämä homma viedään nyt loppuun juosten, tai ainakin juoksua tapaillen !
Eihän siittä meinannut mitään tulla, mutta väkisin vaan pakottauduin juoksuaskelille, matka jatkui n. 7min/km vauhdilla ja kun kiekkoja oli jäljellä n. 8 ketaletta olo parani entisestään ja juoksukin palautui lähes ennalleen.
Viimeinen kierros oli sitten lapsellista kohmotusta, ihan kuin satkulla ei voimiaan olisi ehtinyt mäkiin purkaa, vika km. oli sellaista hirvenloikkaa, selvästi alle 6min vauhdilla. (Varmaan aika koomisen näköistä)
Maalissa olo oli enemmänkin häämentynyt, tietysti myös onnellinen siittä että homma oli taputeltu.
Monasti maran jälkeen olo oli jopa pahempi kuin nyt.
Kiitokset vielä kerran kaikille kannustajille ja huoltajille, juoksuseuralle ja järjestäjille !

Mitä sain kisasta ?
- Itseluottamusta, uskoa omiin kykyihin.
- Pari rakkoa ja kipeät koivet.
- Uusia tuttavuuksia.
- Hyviä, lämpimiä muistoja, jotka varmasti lämmittävät tulevan syksyn pitkillä lenkeillä.

Linkki kuviin tuolla alempana.

Linkki tuloksiin TÄSSÄ