Niin se vaan on tullut luvattua taas päättömyyksiä, mutta sanaani en syö, sanoista ja teoista mies mitataan.
Eli tarkoitus olisi osallistua Paloheinässä juostavaan masokistin unelma nimiseen 100km.n juoksuun.
Kilpailusta ei kohdallani ole  kysymys, vaan pikemminkin selviytymisestä maaliin.

Norrie Williamson on todennut että ultraajat harjoittelevat tasosta riippumatta suunnilleen samanverran eli n. 10 tuntia/vko .... Tällä hetkellä oma ennätykseni on hieman reilu 9 tuntia, tekemistä siis riittää !

On myös kerrottu, että ensimmäinen kolmannes pitäisi tuntua samalta kuin elämäsi helpoin maraton, seuraava kolmannes tulisi tuntua edelleen melko helpolta, vaikka matka jo painaakin jaloissa.
Viimeisellä kolmanneksella sitten juoksija punnitaan, hammasta on purtava ja kaikki henkiset voimavarat keskitettävä siihen että pääsee maaliin.(tarkennus: yllämainittu on Tom Oslerin mietteitä 100 mailin juoksuun, mutta soveltunee ohjeena myös 100km juoksuun ?)
Kuulostaa todella helpolta ! So not !!!

Toisaalta moni ultraaja on vakuuttanut, ettei se ero maratonin ja satasen välillä niin suuri ole, uskon sitten kun olen itse kokenut.

Haasteena tuo vielä hieman pelottaa, mutta kun tässä vähitellen lisäilee noita kilometrejä plakkariin niin eiköhän se siittä.
Ensi vuoden maratonista en sitten vielä tiedä, ehkä joku loppu kevään/ alku kesän juoksu voisi tulla kysymykseen, olisi sitten riittävästi aikaa palautua masokistiin.

Hieman pohdintaa aiheuttaa myös se seikka, että todennäköinen ultravauhtini tullee olemaan 30s kovempaa kuin nykyinen kevyen vauhtini, uskon että monilla tuo ultravauhti on hieman hitaampaa kuin heidän kevyen vauhtinsa.
No, nähtäväksi jää kuinka äijän käy!?!

Tämä tällä kertaa on tässä.