Niin, käytiin tuossa pidennetyllä kuuden vapailla pienellä autoretkellä, urheiluautomme ahdettiin täyteen rompetta, niin että hydrauliikkaöljyt tihkui liitoksista.

Reittimme kulki ensin Turkuun mistä Hagertlinellä ylitse Tukholmaan, siitä E4.sta pätkän matkaa alas ja jotain pikkutietä sitten Vimmerby nimiseen paikkaan, jossa onpi Astrid Lindgreens värld.

Siellä oli ihan mukavasti ihmeteltävää Pepin, Eemelin, Leijonamielisen veljeni, Ronja Ryövärintyttären ja muitten melukylän mukuloiden tiimoilta.

Ehtoolla lasketeltiin vielä Tanskan puolelle Helsingörin ulkopuolella olevalle leirintäalueelle, siellä tutustuimme sitten jättimäisiin etanoihin, joita tyttömme säikkyi koko loppu reissun.

Seuraava päivä vietettiin Köpiksessä harhaillessa (hukkasin automme kertaalleen) ja tivolissa.

Tämän jälkeen ajoimme vielä yötä viettämään Odenseen.

Täältä matka jatkui idylliseen Riben kaupunkiin, jossa on ollut asutusta jo viikinkiajalta alkaen.

Jos joskus ajelette siellä, niin Ribe on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen pikku kylä ( Kiitos vinkistä Jari)

Ribestä ei olekkaan pitkä matka Legolandiaan. Yön yli ensin nukuttuamme hyökkäsimme suurella tarmolla kohti legoinsinöörien huikeita taidonnäytteitä.

Aikaa siellä sai helposti menemään koko päivän. Päivä oli vielä reissun lämpimin, tais mennä 30º rikki.

Rikki meni myös koivet moisesta jonottelusta ja seisoskelusta, mutta ei valiteta, hauskaa oli koko rahan edestä !

Vielä yksi yö paikallisella leirintäalueella ja sitten nokka kotia kohti, matkan varrella käytiin vielä Kolmårdenin eläinsafarilla ihmettelemässä auton vierestä tallustelevia karhuja sekä savannin pitkäkauloja Gösper Gnu (ttas) oli myös kotona sekä seeprat, strutsit, antiloopit, laamat, kojootit ja muut tuikitavalliset ruotsalais metsien asukit  : )

Vielä kun löysimme takaisin autolautalle Tukholmassa niin retken loppu olikin jo käsillä.

Turusta ajaakin jo kotiin vaikka silmät kiinni, matkaa tuli taitettua 2440 km. mikä sinällään ei tuntunut pahalta, kun alla oli kerta ranskalaisen autoteollisuuden oiva taidonnäyte.

No okei, ei mikään auto ole täydellinen ei edes meidän ranskanpulla, siitä nimittäin hajosi lämmityslaitteen puhallin, ei saatu ajoittain kaipaamaamme viilennystä muutoin kuin avoimista ikkunoista.

Reissu oli kaikem puolin onnistunut, pientä säätämistä nyt tietysti on aina, mutta hyvä maku siittä jäi, toivottavasti myös lapset siittä jotain sitten isoina muistavat. 

Post Scriptum:

Lenkkiromppeisiin ei ehtinyt edes koskea.