Hurriganes perustettiin loppuvuodesta 1971, jolloin laulaja/rumpali Remu Aaltonen sai soittokumppaneikseen basisti/laulaja "Cisse" Christer Hugo Häkkisen (s. 30.1.1951) ja lahjakkaan nuoren kitaristin Ilkka "lle" Kallion. Kallio kuitenkin vaihtui jo keväällä 1972 Pekka "Albert" Järviseen. Hurjan maineensa Hurriganes loi keikoillaan soittamalla lähinnä 50-luvun rock & rollia 70-luvun soundeilla raivoisasti ja energisesti.
Måns Groundstroem äänitti Hurriganesien keikan Klaukkalassa 1.6.1973. Syksyllä 1973 ilmestyi Groundstroemin tuottama LP "Rock and Roll All Night Long", jolla em. Iiveäänitysten lisäksi on joukko studiossa purkitettuja biisejä. Materiaali koostuu Hurriganesien omien kappaleiden ohella mm. Little Richardin, Freddie Kingin ja Gene Vincentin klassikoista.
Ensimmäinen varsinainen menestyslevy oli alkuvuodesta 1974 julkaistu single "Do You Wanna Dance", monien muidenkin levyttämä Bobby Freeman biisi. Sitä seurasi myöhemmin keväällä raju versio Carl Perkinsin "Blue Suede Shoesista". Hurriganes-hysteria oli alkanut ja jouluksi ilmestynyt LP "Roadrunner" myi nopeasti timanttilevyksi (50 000 kappaletta myytyä levyä). Samalla tuli esikoisalbumista Love Recordsin ensimmäinen kultalevy.
"Roadrunner" on Hurriganesien mestariteos, todellinen täysosuma. Jo Risto Vuorimiehen tekemä kansi on mainio: siinä yhdistyvät omaperäisyys, taiteellisuus ja myyvyys. Love Recordsin englantilaisen tuottajan Richard Stanleyn johdolla Tukholman Marcus Music -studiossa saatiin aikaan hyvää jälkeä, joten ei sovi ihmetellä, vaikka Hurriganesista alettiinkin puhua jopa maailman parhaana rock & roll -bändinä. LP:n tunnetuimmaksi raidaksi muodostui Hurriganesien omaa tuotantoa oleva klassikko "Get on", joka mm. vei voiton radion kansainvälisessä European Pop Juryssä. Yleisradion järjestämässä kriitikkoäänestyksessä 70-luvun merkittävimmistä kotimaisista albumeista "Roadrunner' selviytyi kuudenneksi. LP herätti huomiota myös ulkomailla - mm. eräät englantilaiset muusikot puhuivat siitä ylistävään sävyyn ja Ruotsissa Hurriganeseille avautui hyvät keikkailumahdollisuudet.
1974 Hurriganes joutui olemaan jonkin aikaa toimettomana Remun kärsiessä vankilassa rangaistusta rötöksistään. Järvinen teki tällä välin sooloalbumin, sillä hän oli jo alkanut kyllästyä pelkän vanhan rock & rollin soittamiseen illasta toiseen. Niinpä Järvinen erosikin bändistä keväällä 1975. Hänet korvattiin alkuperäisjäsenellä Ile Kalliolla, joka joutui heti kesällä tulikokeeseen Hurriganesien esiintyessä ainoana suomalaisbändinä Ruisrockissa 1975.
Jouluksi 1975 ilmestynyt LP "Crazy Days" saavutti myynnissä kultalevyrajan yhdessä päivässä ja ylti timanttilevyyn viikossa! Niinpä englantilainen Music Week -lehti myönsi Hurriganeseille Star of the Year -palkinnon 1975. Kriitikoiden suosiota ei "Crazy Days" täysin saavuttanut, vaan varsin yleinen mielipide oli, ettei Kallio kyennyt täysin korvaamaan Järvistä ja että LP jäi "Roadrunneriin" verrattaessa lähinnä ikävystyttäväksi. Hurriganesien omien biisien sanoitukset ovat tuottaja Richard Stanleyn käsialaa. Vieraan materiaalin valinnassa kiinnittyy huomio biisiin "My Only One", joka on 60-luvun suomalaisen rockin klassikoita Jim & The Beatmakersien alkuperäisenä esityksenä.
19.11.1976 oli Jussi Itkosen ohjaaman Hurriganes -filmin "Kuumat kundit" ensi-ilta. Filmiin, jota varten hankittiin amerikkalaiset kuvaajat, sisältyy tyhjänpäiväinen kehyskertomus parista nuoresta rakastavaisesta. Pääosissa ovat kuitenkin Hurriganesit, joita on kuvattu erilaisissa tilanteissa -mm. ajamassa prätkällä, pelaamassa futista, siistiytymässä hotellihuoneessa, harjoittelemassa sekä tietenkin esiintymässä. Täysin ei elokuva kuitenkaan onnistunut pyrkimyksessään antaa rehellinen kuva erään bändin elämästä. Elokuvan musiikkia julkaistiin albumilla "Hot Wheels", jonka kaikki biisit ovat Aaltonen/Häkkinen -parivaljakon käsialaa. Huolimatta siitä, että kriitikot katsoivat levyn sisältävän tuhansia kertoja kuultuja kaavamaisia kliseitä, albumia myytiin timanttilevyyn oikeuttava määrä.
Keväällä 1977 julkaisi levy-yhtiö kokoelman "16 Golden Greats" ja syksyllä ilmestyi jälleen uusi LP "Tsugu Way". Sillä on omien biisien lisäksi mukana Beatlesien "Hold Me Tight" ja mm. Rolling Stonesienkin levyttämä Rufus Thomas -klassikko "Walking the Dog". Nämä vieraat biisit erottuvatkin joukosta edukseen jo sävellyksinä, mutta eivät nekään kykene pelastamaan koko albumia pitkäveteisyydestä.
Syksyllä 1977 Hurriganes kävi Englannissa esiintymässä pienissä klubeissa, mutta matka epäonnistui. Bändiä yritettiin markkinoida punkrockina, mistä Hurriganesit eivät pitäneet. Lontoossa sai Remu yleisön joukosta heitetystä pullosta otsaansa kesken esiintymisen ja joutui sairaalaan. Toivuttuaan Remu palasi Häkkisen kanssa Suomeen ja keskeytti kiertueen epätyydyttävien järjestelyjen vuoksi. Ruotsista kiiruhtaneet levy-yhtiön ja konserttitoimiston miehet saivat lopulta suostuteltua Hurriganesit palaamaan Lontooseen jatkamaan kiertuetta. Joulun jälkeen ilmestyi "Tsugu Way" Englannissa uudella nimellä "Use No Hooks". Saksassa Oli jo aikaisemmin syksyllä ilmestynyt Englannissa koottu LP Hurriganesien vanhasta materiaalista, jota mainostaakseen bändi kävi esiintymässä saksalaisille lehdistön ja radion edustajille.
1978 ilmestyneen "Hanger" -albumin julkaisi Scandia Hurriganesien lähdettyä taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneesta Love Recordsista. "Hanger" oli epäonnistunut kokeilu kokoonpanolla, jossa Remu oli pelkästään laulusolistina ja rumpuja soitti Beaver Aitto-oja (exKalevala). Sanoituksia kirjoittamaan Hurriganes hommasi ex-Wigwam-miehen Jim Pembroken, joka pian alkoi myös soittaa bändissä pianoa. Hän myös sävelsi "Hangerille" kaksi biisiä, "Burn" ja "Honey l'm Leaving" tosin jostakin syystä salanimellä Jim Kowalzskij. Keikoilla korvasi Aitto-ojan Tomi Parkkonen, mutta kun laajennettu Hurriganes ei osoittautunut riittävän menestyksekkääksi palasi bändi entiselleen. Single "Shorai Shorai" jäi Kallion viimeiseksi Hurriganesien kanssa, sillä huhtikuussa 1979 hänet vaihdettiin välillä Royalseissa Ja Pen Leessä soittamaan ehtineeseen Albert Järviseen. Kallio ryhtyi yhteistyöhön veljensä kanssa Pera ja The Dogsien merkeissä.
Keväällä 1979 aloitti uudelleen kokoon saatu kaikkein legendaarisin Hurriganes-miehistö ahkeran keikkailun Suomessa ja Ruotsissa ja loppuvuodesta 1979 ilmestyi LP "Jailbird". Levyn sanoituksen on jälleen kirjoittanut Jim Pembroke. Kolmella raidalla bändiä avustaa kosketinsoittimineen Pedro Hietanen. Mitään sinänsä uutta ei Hurriganesien vakiintuneisiin kuvioihin tuonut ''Jailbird" -albumikaan, vaikka bändi Järvisen myötä olikin hieman kiristänyt otettaan.
1980 ilmestynyt albumi "10/80" levytettiin Abban studiossa Ruotsissa. Tämänkin levyn sanoitukset ovat Pembroken, joka on myös säveltänyt biisin "Saigon Shakes". Pääosa sävellyksistä on Aaltosen ja Järvisen käsialaa. Taustalaulajana ja kosketinsoittajana vierailee LP:llä Paavo Maijanen, joka on myös tuottanut levyn yhdessä Remun ja Albertin kanssa. Levyn hittibiisiksi muodostui "Bourbon Street" ja muutenkin se palautti Hurriganesin laskukauden jälkeen uuteen kukoistukseen. Levystä tuli myös kultalevy.
Tammikuussa 1981 Hurriganesille luovutettiin jättiläistimanttilevyt sen kunniaksi, että yhtyeen levyjä oli vuoden 1980 loppuun mennessä myyty Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yli 250 000 kappaletta. Syksyllä 1981 vaihtui Järvinen uuteen kitaristiin Janne Louhivuoreen joka oli aikaisemmin soittanut mm. Arto Sotavallan Häkäpönttö -bändissä (mukana myös 1975 ilmestyneellä levyllä "Täyttä häkää", Scandia SLP 618) sekä toiminut studiomuusikkona. Loppuvuodesta 1981 ilmestyi uuden kokoonpanon ensimmäinen albumi "Fortissimo", jolla bändiä ovat avustaneet kosketinsoittaja Ola Kyllönen sekä sanoittajina Pembroke ja Maijanen. Mukana levyllä on mm. Garland Jeffreysin piisi "Wild in the Street".
Loppuvuodesta 1982 julkaistiin Hurriganes -LP "Rockin' Hurriganes". Levy jatkaa luonnollisesti yhtyeen vanhaa ja hyväksi havaittua tyyliä.
Levyt:
- Lähde: Lehtonen Esko, Suomalaisen rockin tietosanakirja
- Kustantaja: Fanzine Oy, Tampere
- Painopaikka: Kymppilehdet Oy, Tampere 1983
