Vuosimallia -69 oleva kolmen lapsen isä, täältä hämeestä (hitaita ollaan juu...)
Lapsuusvuosina asuin aivan pirkanhölkkäreitin varrella ja niitä hikihatussa keekoilijoita tuli aina käytyä katsomassa, kummaa porukkaa...
Ei paljoa tullut tuolloin liikuttua, vähän sarjahiihdoissa sivakointia, vuoden tai kaks, siinä mitätön kilpailutaustani.
Ihan huvikseen sitten hiihtelin kyllä, kun siinä pururadan vieressä asuin.

Varusmiespalvelu koitti kesällä -88 ja tuolloin coopperissa meni lähes harjoittelematta 3125 (vieläkin oma enkka ) Silloin kuitenkin ajattelin, jotta voishan sitä kuntonsa eteen jotain tehdäkkin.

Intistä pääsee onneksi pois ja niin pääsin minäkin, juoksuharrastus tyssäs siihen.
Easy living oli edessä.
No väsyyhän sitä mies riehumiseen ja tulee aika asettua aloilleen.
Vaimon kanssa tavattiin kylläkin paikallisessa "menomestassa" ja ihan jurrissa (siis minä)
Tavattu oltiin kyllä aikaisemminkin, asuttiin samassa kerrostalossa joskus skideinä.
Vaimo on enemmänkin urheilua harrastanut (YU, hiihto) niinkuin koko heidän sukunsa.
Appiukon velipojan harrastus sai sitten minut maratonin pariin, varsinkin kun vaimon siskonmies oli tukholmassa juossut ekalla marallaan 4.20 kieppeille...
Tavoite oli selvä, alle neljän on päästävä, näin tapahtui -02 HCM.ssä 3.58 ja osia.
Viime vuosi meni harakoille liiallisten tehojen takia, tänä vuonna sitten olen lähestynyt uuden ennätyksen tavoittelua ihan toisella tavalla, hämäläisille sopivasti, hitaasti kiiruhtamalla.
Niin ja nyt sitten kuulun niihin keekoilijoihin jotka painaa siellä pirkassa tippa nenänpäässä kohti tamperetta.
Minkähänlainen olen sitten ihmisenä ? - Uskaltaisko kysyä vaimolta ? 
Suht rauhallinen, elämänmyönteinen toohottaja.
- Jokohan tuli kaikki, siinähän se.