Viimehetken valmistelut sujui yllättävän rennosti, yleensä maralla stressaan itseäni mitä ihmeellisimmillä pikku asioilla, ehkäpä haasteen suuruus asetti nuo asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Matkaan lähdin hyvin maltillisesti, kokonaisen kierroksen ajaksi !
Sitten osittain kokemattomuuttani tempauduin muiden mukaan näennäisen helppoon vauhtiin, tuo 6.30/km vauhti olisi varmaankin ollut parempi vaihtoehto ainakin puoleenväliin asti.
Nyt siis painelin n. 6min. vauhtia ja matka taittui mukavasti.
Vähän 60km.n jälkeen etureidet antoivat aavistuksen tulevasta autuudesta, mikä sitten vyöryikin jäseniin 80km paikkeilla.
Tunnustan että tuolloin en onnistunut pitämään ajatuksia kovinkaan positiivisina, mikä myös varmasti edesauttoi henkisellä puolella tulevaa notkahdusta.
Etureisien jumahtaessa alamäet alkoivat käymään vaivalloisiksi ja lopulta juoksu tökkäsi kokonaan.
1.5 kierrosta sitten meni kävellen ja kiroillen. (itsekseni)
Metsässä kävin heittämässä kepillisen ja päätin että tämä homma viedään nyt loppuun juosten, tai ainakin juoksua tapaillen !
Eihän siittä meinannut mitään tulla, mutta väkisin vaan pakottauduin juoksuaskelille, matka jatkui n. 7min/km vauhdilla ja kun kiekkoja oli jäljellä n. 8 ketaletta olo parani entisestään ja juoksukin palautui lähes ennalleen.
Viimeinen kierros oli sitten lapsellista kohmotusta, ihan kuin satkulla ei voimiaan olisi ehtinyt mäkiin purkaa, vika km. oli sellaista hirvenloikkaa, selvästi alle 6min vauhdilla. (Varmaan aika koomisen näköistä)
Maalissa olo oli enemmänkin häämentynyt, tietysti myös onnellinen siittä että homma oli taputeltu.
Monasti maran jälkeen olo oli jopa pahempi kuin nyt.
Kiitokset vielä kerran kaikille kannustajille ja huoltajille, juoksuseuralle ja järjestäjille !
Mitä sain kisasta ?
- Itseluottamusta, uskoa omiin kykyihin.
- Pari rakkoa ja kipeät koivet.
- Uusia tuttavuuksia.
- Hyviä, lämpimiä muistoja, jotka varmasti lämmittävät tulevan syksyn pitkillä lenkeillä.
Linkki kuviin tuolla alempana.
Linkki tuloksiin TÄSSÄNäin se vaan on Pirkka takana ja sitä myöten myös kausi -06.
Todettakoon ensin ,että olosuhteet tänä vuonna olivat mitä mainioimmat, n.12º ja taivas pilvessä, ei vesisadetta eikä juuri tuulta.
Ennakko-odotukset ei nyt niin kummoiset olleet, johtuen siittä että HCM oli noinkin lähellä (6vko.) Palautuminen kuitenkin tuntemuksena on mennyt hyvin, mitä nyt pientä kurkkukipua.
No oollsprait, lähtö siis klo 9 tehtaankentältä kohti herwoodia. Ennen starttia pongasin tutut ja vaihdettiin kuulumisia Seppolaisten kanssa.
Matka lähti taittumaan mukavan rennosti, vaikka sykemittari ja GPS kertoikin että riskirajoilla mennään sykkeet lipsahti ajoittain 180 kieppeille ja km vauhti tais olla jotain 4.30 luokkaa. Rutajärvellä olin tavoitteesta noin minuutin jäljessä (tavoitteena siis 2.40 loppuaika), mutta kun alusta vaihtui soratieksi, niin sain vauhtia hieman parannettua.
Kaikki menikin hienosti puolenvälin huitumille, jossa matalalla maratonaskeleella varustettu ripakinttu päätti tehdä lähempää tutkimusta aiheesta pohjoisen pallonpuoliskon metsien karikekerrostumat ja niiden vaikutus pitkänmatkanjuoksijan orvasketeen voimakkaassa impaktissa, eli vedin lipat.
Siinä rytäkässä GPS putos ranteesta ja hajosi. Tästä tovi eteenpäin ja saavuin tuohon puolenvälin etappiin jossa oli tarkoitus kellottaa väliaika, PIIP-ääni ranteesta vahvisti operaation tehdyksi, kuitenkin kävi niin että olin pysäyttänyt koko ajanoton. WTF !!!! Lähes sokkona siis tuosta etiäp päin.
Rentous juoksusta katosi hieman 20km.n jälkeen jolloin RR alkoi väsymään huolestuttavasti, mutta onneksi näin tutun selän, jota päätin vielä lähteä tavoittelemaan, Hietsun kanssa paineltiinkin sitten Hervannan mäkiosuudet yksissä tuumin, helpotti kummasti kun oli juttu seuraa ja vetoapua.
Pari kilsaa ennen maalia Hietsu rykäsi ja minä jäin tuskineni yksin taistelemaan, jaksoin kuitenkin pahemmin hyytymättä maaliin ja omaksi ennätykseksi 33km matkalla sain ajan 2.35.06 keskisyke taitaa löytyä 174 kieppeiltä.
Niin, kausi on nyt paketissa ja voin lueskella harjoituspäiväkirjaa tyytyväisenä, kausi oli enemmän kuin hyvä.
Nyt pari viikkoa taukoa ja pohdintaa ensikauden harjoitteluista ja kisoista...
Automatka sujui mukavasti työkaverin ja hänen kaverinsa kanssa kuunnellen näiden vanhojen partojen kokemuksia eri kilpailuista.
Stadikalla sitten numeron haut ja kiireen vilkkaa seppolaisten get together paikalle.
Suurin osa olikin "uusia" tuttavuuksia.
Juoksu lähti hieman tahmeesti liikkeelle Joken moikkasin jossain parin kilsan kohdalla ja totesimme että saattaapi tuo tahmeus johtua tankkauksesta ja näin varmaan olikin.
Matkassa oli oma juomapullo (ei konjakkia) johon olin lisännyt tl. suolaa.
Hieman liian väkevä liuos sai aikaan etovan olon, mutta onnistuin pitämään kamat sisällä. Pullo tosin sai kyytiä vitosen kieppeillä ja seuraavat huollot meni pelkällä vedellä, siittä olo hieman parani ja pian sainkin pakkopullan omaiset ekat kymmenen kilsaa plakkariin.
Kympissä kävi niinkuin pitkillälenkeillä yleensä, eli sykkeet putosivat alun 173 paukkeesta 168 kieppeille.
Vauhti tavoitteen mukaista 4.50 ja kaikki OK.
Mukavasti tuo juoksu kulkikin vähän yli puolenvälin (25km ?) jolloin jaloissa alkoi ensimmäisen kerran tuntua juoksun ilot
Tästä huolimatta vauhti pysyi hyvänä eikä hyytymistä tapahtunut, sen vuoro oli sitten 32 km.n. kohdalla.
Huolimattomuuttani missasin pari väliaikaa joista tuon olisi heti huomannut ja voinut runtata sen vauhdin uomiinsa, mutta nyt tuli suotta muutama turha vitosen kilsa
Omalla kohdalla maraton koostuu kolmesta eri nautinto hetkestä:
- Helpoista kilsoista lähdöstä 32.n kilometriin.
- Raasto kilsat tuosta 32.sta maaliin.
- Loppusuoran naurettava rypistys jonka jälkeen kaikki on ohi.
Eli nyt tultiin tuohon raastovaiheeseen, väkisin sain vauhdin nostettua takaisin 4.50 kieppeille, taisi joku km mennä 4.40 vauhtiakin.
Viimeinen kilsa "revittelyä" 4.30 ja sitten tuo loppusuoran rypistys...
Maratonportista tultaessa huusin edellä juoksevalle tytölle että vauhtia, mä tulen ohi !!! ihan tosissaan oingoin menemään mutta ohi en päässyt.
Täytyy olla tyytyväinen tulokseen, helle painoi kyllä hieman aikaa, mutta nyt voi Forssan flopilla pyyhkästä ja kääntää katseen kohti Pirkanhölkkää.
